(=

Voiko ihanampaa aamua enää ollakaan? =)

Heräsin omaan aikaani kun hyvältä tuntui, laitoin mahtavaa musiikkia ja annoin kehoni heräillä. Talven ensimmäinen kuura oli kuorruttanut maan ja koulun alkuun oli useita tunteja. Lähdin kävelylle hiljaiseen, raikkaaseen metsään, join kupin kuumaa ja nyt vain istuskelen ja kertailen kokeeseen.
Ensimmäistä kertaa (englannin kokeiden lisäksi) mä tiedän, tai olen melko varma, että pääsen sen kokeen läpi, olen lukenut ja käsitän suuren osan koealueesta kristallinkirkkaasti. Jos opettaja laatisi kokeen seikkaperäisesti siten, että laittaisi kaikista tärkeimmät asiat sekä muutaman nippelitietokysymyksen siihen, olisin varmasti kuivilla. Mutta kysymykset arvotaan, joten voi periaatteessa olla että kaikki kysymykset ovat sellaisia, joihin en osaa vastata.

Olen siis onnistunut tekemään murisevasta, huono-onnisesta ja kömpelöstä iltavirkusta enemmän aamuvirkun ihmisen. Simahdin eilen jo yhdentoista aikaan kesken hyvän keskustelun, puoli kahdeltatoista päätin painua pehkuihin. Vuosi sitten valvoin neljään, enkä saanut unta silloinkaan.

Illalla sähly!