I wonder if you are listening

AaAaAaA olin eilen kaverilla kattomassa Girugameshin Grazy grazy grazy-dvd'tä ja jumal.. itkin, kiljuin ja lauloin vaikka en ees ollut keikalla. Fanityttöys tuli hiljaa hiipien, ei mulle kukaan oo sanonut et oon korviani myöten rakastunut Satoshin ääneen, Яyon hymyyn ja hiuksiin ja nauruun ja puhetyyliin ja englannin lausumiseen ja soittamiseen ja intohimoon ja ja ja.. Niin tapaan liikkua lavalla ja ShuUn huumoriin! Tidii, oottelen nyt vaan innolla koska toi kamu myy mulle toisen kappaleen noista dvd'istä kun se sai kaks joululahjaksi ja ennen kaikkea sitä et noi tulee Suomeen taas!

Kuvat © Maverick, Girugamesh.jp

Juu ei mulla tässä muuta kivaa asiaa ollutkaan :-) Oon hirmu väsynyt, päivä kului töissä arojänönä loikkien vaikka yöunet jäivätkin uuden Bleach-pokkarin takia vähiin. Tänä iltana riennänkin jo ennen kahtatoista nukkumaan [..kuka huomaa että kello on jo yli yksitoista?], aamulla nukun pitkään ja levänneenä voin alkaa valmistautua lähenevään vuoden vaihteeseen. Hui.

Lupauksia en aio tehdä taaskaan, sen sijaan Project #100 starttaa 1.1.10. Tavoitteena siis katsoa 100 elokuvaa korkeintaan vuoden sisään, mahdollisimman nopeasti kuitenkin. Listaan nuttikseen katsotut leffat ettei tule laskettua samaa kahdesti :-)

Näillä puheilla o/

NP: Girugamesh - shining

Jouluu.

Arvatkaas kuka on ollut tosi kiltti, vaikkakin erittäin laiska päivittämään blogia. Minäpä tietysti, mutta tuntuu ettei mitään jännää ole tapahtunut koko joulukuun aikana. Pari päivää oon puurtanut töissä ja pari päivää leikkinyt koirulin kanssa, tuottanut mammalle parit pettymykset ja siivoillut meidän minimaalista kämppää.

Aatto kuitenkin tuli ja kuusen alta löysin:

Pari upeeta heppapiirrosta kamulta!

Kännykkä - se tekee hulluksi -kirja [jonkin asteinen vihjaus..?] ja 50€ isovanhemmilta.

Muilta kamuilta, vanhemmilta ja siskolta suklaata! Tos ei oo kuin puolet siitä määrästä minkä todellisuudessa revin ulos lahjapaperista (:

Ystävän porukoilta kivulit villasukat ja lapaset!

JA TIETTY JOULUN PARHAISTA PARHAIMMAT, kolme tavaraa, jotka tekivät Tiinan tänä jouluna erittäin yli-iloiseksi:

Hanoi Rocks: All Those Wasted Years -kirja siskolta, vaikkakin mä epäilen sen opiskelibudjetin saaneen apua vähän mammalta (; Kuitenkin, tosi yllätyksenä tuli toi kirja ja oon jo kiitänyt lukemaan siitä Intro-osion. Mahtavaa kielenkäyttöä!

PANIK: Panik. Ei löydy Suomesta, eikä välttämättä pian muualtakaan. [en oo vieläkään tehnyt sitä Panik-tekstiä...] Mamma soitti kaverilleen Saksaan ja tämä kaveri pyysi äitiään käymään hakemassa mulle toi levy, lähetin vuolaat kiitokset tekstarina ja joulukinkkukuvana Alexille!

Panasonicin stereot ei välttämättä oo sitä parasta laatua, mutta toi iPod-telakka on luojan suoma etu mulle! Oon suunnitellut jo kauan ostavani kahden pikkuplugin piuhan, jotta saan ton soittimen mun kitaravahvistimeen ja sitä kautta kuunneltua. Stereot lataa samalla soittimen ja sitä paitsi äänenlaatu on varmasti monasti parempi kuin mitä se olisi säälittävästä vahvistimestani.

En koskaan löytänyt joulumieltäni, mut nyt voin sanoa et on tosi kiva fiilis kun sain silmiä avaamatta musiikkia jouluaamuna, lempimusaa vieläpä, ja sellaisella volyymilla, että isäkin heräsi krapulassaan. Ah tätä elämän ihanuutta <3

on kaunis talvi luminen, tanssii hiutaleet vain

Lyriikat on Chris Brownin kappaleesta This Christmas.

Vähän miksailin tätä ulkoasuakin, se oli niin hirmu kesäinen. Luukutan täällä kaikessa rauhassa joululauluja ja poltan pallonmuotoisia kynttilöitäni mandariinia mutustaen, vaikka pitäisi lukea historian kokeeseen..
Kaikista eniten toivon tuon lumen pysyvän tai joulu on pilalla!

How does it feel when tears freeze when you cry?

Tiedän, että jokainen rakastaa pikapäivityksiä, joten tässä taas yksi!

Oon ollut tosi väsynyt ja flegmaattinen, osittain kipulääkkeiden vuoksi ja osittain unenpuutteesta. Päänsärky vie kaiken huomion ja kun syön liikaa buranaa, olen kirjaimellisesti kuin sienissä: kuljen kuin sumussa, en ymmärrä mitä ympärilläni tapahtuu, enkä osaa keskittyä mihinkään. Joskus hyräilen vahingossa itsekseni tai tanssin ilman musiikkia. Olen varmaan ihan hauskaa seuraa silloin :---D

Tänään oli lääkäriaika, tavallista kysymyksiin vastailua ["onko sulla migreeni? entä suvussa?" "ei oo mut mammal on" "ootko kolauttanu pääs johki?" "..en" "nukutko ja juotko tarpeeksi?" "kokeilin kyl mut ei tapahtunu mitää muutosta" "auttaako tulehduskipulääkkeet? mitä syöt?" "ei auta burana 400mg"], sydänäänien kuuntelua, silmien ja korvien tutkimista, imusolmukkoiden ja hartialihasten koskettelua ja lopuksi verikoe.
Oikeaan käteen ensin koetti, löysi nopeasti ihan pinnassa olevan suuren suonen, mutta täkäläisen Arvauskeskuksen hoitajana hän päätti tökätä neulalla ohi. Hetken pyöritteli ja kyseli sattuuko liikaa, voiko jatkaa, kunnes veti neulan pois. Heti tirskahti verta iholle, "löytyihän se viimein, myöhässä vaan" . Seuraavaksi vasen käsi, tällä kertaa katsoin tarkasti kun neula upposi ihoon ja tuntuu, että kipu oli noin vähän pienempi, vaikka en mä millään tasolla pidä verikokeiden kipua suurena. Taas etsittiin ja lopulta suoni löytyi ja verta tuli kunnolla. Kaksi tavallista putkea ja yksi suurempi lähti, nyt on mustelmat kyynärvarsissa.
Toivottavasti oli vaivan arvoista ja syy selviää [ei siis verikokeet vaan ylipäätään lääkäriin raahautuminen].

Lääkkeitäkin sain, Burana 600mg, joku vanha pahoinvointilääke tehostamaan buranaa ja nenäsuihke. En oikeastaan viimeisimmästä tiedä mitä varten, mutta turha se on alkaa lääkärille vastaan vänkäämään..

Kävelin koulusta kotiin kuulokkeistani Breathe Carolinan Classifieldin leijuessa tajuntaani. Jokin kylmä ja märkä hipaisi kuonoani, putosi takinrinnuksille. Pian se sai seuraa toisesta. Maa on nyt valkoisenaan taas tuota kevyttä ihanuutta, toivottavasti pakkaset pysyy ja pääsen pian kelkkailemaan! Olen kyllästynyt tähän loskakeliin ja ainaisiin lätäköihin, on lumen ja talven vuoro! Jouluna on parempi olla lunta tai töissä viettämäni päivät menevät pilalle.

Ps. Sain videot! Siis VHS-soittimen ja olen jo tuonut huoneeseeni ja katsellut muutamia leffoja :3

Now Playing: Escape the Fate - Not Good Enough for Truth or Cliche

the leaves are falling, cutting the moonlight

Still alive.

Viikonloppuiset pikkujoulut menivät enemmän tai vähemmän hyvin. Minun osaltani lauantaihin kuului catfight, yleistä rähinää, siivousta, puunausta, kuurausta, vanhojen ystävyyksien verestystä, itkua, uusia tuttavuuksia ja pitkän pitkä kävelylenkki keskellä yötä. Oli kiva huomata, että tällaisestakin pikkuruisesta kyläpahasesta löytyy ihmisiä, joita kiinnostaa kokoontua samaan paikkaan viettämään iltaa.

Ja kyllä, olen ensimmäisessä kuvassa tuo luonnottoman värinen oikeassa reunassa ja toisessa kuvassa vasemmalla :--) Tykästyin kakkoskuvassa olevan kaverini shortseihin, joita lainailin ja päälle pääsi taas tuo tuttu pinkki t-paita, joka yltää joka käyttökerran jälkeen ylemmäs lempparilistassani. Jalassa toki ihanat popot pihalla!

Koeviikko alkaa maanantaina saksalla, vaikka se ei ole virallista koeviikkoa eli maanantaiaamuna tekaisen saksan kokeen ja olen vielä mukana muillakin tunneilla. Tiistaina joulukuun alun kunniaksi pyörähtää oikea rääkki käyntiin.

• Ti 1.12 matikka


• Ke 2.12. fysiikka


• To 3.12. vapaa


• Pe 4.12. historia


• Ma 7.12. inarinsaame

Kaikki luonnollisesti kolmetuntisia kokeita, eli silkkaa tuskaa.

Tää suppea blogiteksti syntyi erittäin nihkeästi, katsoo nyt miten jaksan tätä enää pyörittää. Kaamos tulee, ihan pian en näe auringosta sädettäkään. Eikä mun huoneessa vieläkään ole kunnollista lamppua. Päänsärky vaivaa kolmatta viikkoa [onneksi perjantaina lääkäriaika!], koulukiireet koeviikkoineen tuntuvat tappavan mut työtaakan alle ja muutenkin olen valon- ja tekemisenpuutteen vuoksi aika maassa.

Join juuri suuren mukillisen Marshmallow Maniacia ja siitä vähän piristyneenä lähden ratkomaan matikan ongelmiani. Koulu ei niiin oo mun juttu.

Now Playing: Amorphis - Brothers Moon

secret love, are you there? will you answer my prayer? please take me anywhere but here.

Upeista upeimman, parhaista parhaimman, ihanista ihanimman, kauneista kauneimman ja kaikin puolin rakastettavan viikonlopun jälkeen jokainen pikkuruinen takaisku ahdistaa. En osaa, en jaksa, ei kiinnosta.

Onneksi mulla on nyt hoidossa täällä vielä tämän viikon erityisen hömelö setteripoikanen Seri. Se jaksaa piristää levittelemällä vaatteet kaapista ympäri taloa ja sitten viattomasti kanniskella niitä takaisin mun sängylle tai jalkoihin, "katso, mä löysin!"

Kärsinyt flamingo-lelu valuu kuolaa aina leikkien jälkeen ja kukka-asetelmat lojuu lattioilla. Olisipa oma höpsöliini tällainen, Kitillä on vähän liikaa virtaa sisällä olemiseen.




Funky & Kinkyjen julkaisukelpoisin kuva. Otsahiuksissa rakonen ja kaikki kuin umpitunnelissa.. Taitaa kuva olla tanssilattialta.


Ah, voisinpa palata tuohon päivään.






Koeviikkokin alkaa kohta. En osaa.

Now Playing: Mayday Parade - Anywhere but Here

Ps. Taas MUST-biisi!

Wir sind irgendwie am Ende und am Anfang

Eheh, on ollut nyt hiljaiseloa koska mulla on jännännyt hirmusti tämänpäiväinen lähtö! Pikapikapikapäivitys jossa paljon infoa, koska mulla särkee edelleen päätä [lauantaista asti *________*] ja on mieletön kiire, kun arvatkaas oonko saanut mitään aikaan kun oon hermoillut! Kuvanlaatu on TSIHHIHH, joten vähensin kuvia kahteen.





Cossi on valmis! Kuva ei toki tee oikeutta, eikä bindaustakaan ole, mutta siis nuo vaatteet ja hiukset vähän jotain tuonnepäin, katson sitten paikanpäällä miten jaksan niitä laittaa.
Ei siitä tullut niin huono kuin olisi voinut tulla, näytän tosin Death Noten L'ltä...







No siis viikko sitten olleet Funky & Kinkyt meni ihan mainittavan hyvin. Oli tosi kivaa, tutustuin uusiin ihmisiin ja tanssin, tanssin, tanssin! Ruoka oli hyvää ja fiilis oli jokaisella katossa. Tykästyin siellä myöskin The Soundsin Living In Americaan! Ennen en kyennyt kuuntelemaan sitä, mutta kumma kyllä se oli tanssiessa tosi upee ja muutenkin tuo hyvän mielen aina. Käveleskelin sieltä sitten kotiin ja kulutin 5km matkaan puolitoista tuntia.. Olin vielä tiistainakin jäässä, täällähän on jo talvi!


Viikko sitten oli myös maantiedon koe, johon lukeminen jäi aina "huomisiltaan" eli en lukenut. Vastailin vähän jotain sinnepäin ja arvailin yli puolet vastauksista + vastasin yhteen kysymykseen väärin [kysyttiin sateen syntyä, selitin sadetyypeistä] ja sain pisteitä 2/3! Esseen pisteitys taisi olla myös aika löysä, koska siitäkin 4/6 sain vaikka en puhunut oikeasta aiheesta kuin mainitsemalla homos-, heterosfäärit. Kokeestahan tuli sit 7+ pistein 11½/18.


Ah, ja huomasin keskiviikkona kuinka huonotapainen ja huonosti koulutettu Kiti on. Se ei osaa käyttäytyä hihnassa ja on erittäin epäsosiaalinen muiden koirien keskuudessa. Tai ei. Se rähisee ja hautoo jokaisen vastaantulevan piskin murhaa. Eli maanantaina alkaa tehokoulutus, piru vie kun olen ollut sen pentuvaiheen niin laiska, ettei se ole ymmärtänyt oikeaa väärästä.

Tiistaina kamun kanssa pyöräytettiin hasselpähkinä- ja Daim-muffinit, eilen uusiksi. Vien siskolle ja sen miehelle Kemiin Daimeja maistiaisiksi, tunnen olevani ihana sisko! Äärettömän hyviä, eikä edes makeita.





Pari yötä olen asunut pesässä. On mulla huoneessa sänky, mutta se on tylsä. Raahasin patjan patterin viereen, sinne paljon tyynyjä ja peittoja, kitaran vahvistin yöpöydäksi, vain tarpeellinen kama mukaan [kone, kännykkä, hippi-vihko ja Stabilot]. Paras paikka nukkua!


Ainoa, mikä sitä voisi parantaa olisi joku viereen tuhisemaan.

Ja sitten surullisimpaan aiheeseen: Panik. Lopettaa. Ei soita enää. Joulun jälkeen on sanottava entinen Nevada Tan, sittemmin Panik. Ei enää nykyinen Panik. Saksalaista nu-metallia hakkaava upean monimuotoinen bändi, josta lupaan postata vähän paremmin myöhemmin.

Nyt listaan, jonka purkamiseen minulla on 1h 50min aikaa:

• Huoneen siivous
• Meikkaus + hiustenlaitto
• Pakkaus
• Vessanpesu
• Syöminen
• Ruuan ostaminen & rahan nostaminen
• Imurointi
• Koirien ruokkiminen
• Ruuanlaitto

Bussi lähtee 13:20 ja tuota.. Olen vielä tässä =>

Now Playing: Tokio Hotel - Sonnensystem

SPOTIFYyy

Ja kuten kuvasta voi päätellä, kyllä, väristä tuli musta. Kyllä, pukeudun Spotifyksi. Kyllä, yhdeltä yöllä en enää ole hehkeimmilläni. Saksan läksyt vielä edessä, samoin maantiedon välikokeeseen lukeminen. Voisin keittää vihreää sitruunateetä, lukea maantietoa ja valvoa koko yön.

Tai keittää sitä pirun teetä, tehdä saksan läksyt ja nukkua kituuttavat viisi tuntia.

Moi vaan, oon ton Spotifyn kautta löytänyt Aidenin, Thousand Foot Krutchin ja Owl Seattlen tällä viikolla.

Ps. Olen edelleen rakastunut Tokio Hotelin Humanoid-lättyyn.

Pps. Olen edelleen katkera niille, jotka pääsevät pojuja maaliskuussa katsomaan.

Ppps. En voi uskoa meneväni Sonata Arctican keikalle.

"hello, i'm jonathan from spotify. i hope you enjoy of the spotify as much as we do."

Voi ei! Mä olen odottanut tätä hetkeä kauhulla: saan jymyuutisen/muun jutun blogiin kirjoitettavaksi ja perhanan kone on niin hidas [tai mun muisti niin lyhyt..] että ehdin unohtaa sen ennen kuin saan sen tekstiksi asti! Painajainen.

Huomenna onkin ne kauan pohditut naamiaiset. Sain jo upean ja täydellisen idean, olisin vetänyt kaverilta farkkushortsit [harmahtavat, mun mielestä hipoo harmaanharmaata], vihreät sukkahousut ja harmaan t-paidan, johon liittänyt sanan Spotify. Harmi vain, että olen vasta pikkuruinen ykkönen, joka miettii mitä voi, eikä mitä haluaisi laittaa Funky & Kinkyihin. Loppujen lopuksi heitän niskaani keltaisen topin ja kaverin sinisen hupparin [johon olen toivottoman rakastunut ], mustat farkut ja uudet popot.
Ja jos mietitte, miksi noin kummallisia asuvalintoja, naamiaisten teemana on ruotsinpäivän kunniaksi Ruotsi. En ole innostunut ideasta, mutta minkäs teet, ei sitä enää mennä vaihtamaan.

Jostain olen innostunut. Kemin mangapäivään enää 9 päivää ja lähtöön vaivaiset 8! En jaksa odottaa, näen siellä ihania ihmisiä ja pääsen hengailemaan muutenkin kaltaisteni hörhöjen sekaan.

Spotify on muuten kaikin puolin mahtava, ainoa mikä häiritsee on noiden mainoslukijouden tekopirteät ja yli-innostavat äänet.

Nyt siis värjäämään hiuksia. Hautasin haaveet vihreästä ja mustankin heitin kulmalla roskapönttöön. Sävy 3 tulossa, tummanruskeaa. Värjään ensimmäistä kertaa omaa päätä, joten vähän epäilyttää kuinka onnistun syövyttämään aivoni ulos ^^D

Mietinkin, miksi isä näytti niin yllättyneeltä kuullessaan minun tarjoutuvan pesemään saunan. Löytyykö kenenkään muun saunan nurkista kasaa kuolleita hämähäkkejä, kärpäsiä ja koppakuoriaisia?

nothing can hurt me

Voi ei, kaamos tekee tuloaan mun mieleen.

Ahdistaa.
Mä en jaksa hymyillä vastaantulijoille, mä en jaksa panostaa kouluun, mä en jaksa jutella kavereille, mä en jaksa kokata perheelle.. Musiikin ja koirien kanssa mä jaksan nyt toimia, muuten ahdistaa ihan liikaa.
Vihaan nyky-yhteiskuntaa. Sen asettamia ulkonäköpaineita. Kyllä mä tiedän olevani normaalipainoinen. On vain ongelma. Olen aina mieltänyt normaalipainoisen lihavaksi tai ainakin tukevaksi. Haluaisin olla laihempi, laihempi, laihempi! Kauniin laiha, tahdon saada jotain, mistä ihmiset voi olla mulle kateellisia, tahdon jotain mistä voin olla ylpeä.
Musta tuntuu etten osaa mitään.
Kun tunnen onnistuneeni, huomaan jonkun rynnivän ohitseni. Olen vain pikkuruinen leivän murunen kuivakaapin pohjalla, kukaan ei huomaa, kukaan ei välitä. "Se on niin pieni että jääköön sinne, en jaksa vaivautua noukkimaan sitä edes roskiin."
Piirrän, soitan, kirjoitan. Epäonnistun. Olen surkea. En vain osaa.
Eniten alkoi puristamaan ulkonäkö. Miksi mulle vain ei ole suotu kauniita kasvoja, kapeaa ruumiinrakennetta, hyvää ihoa, suuria silmiä ja nättejä käsiä? Muita katsoessani tunnen yletöntä alemmuudentunnetta. Olen ruma, lihava, en osaa mitään. Jokaisella on joku, joka on tärkeämpi, jonka pelastaisi mielummin kuin minut. Tahtoisin kadota, hiihtää tunturiin ja jäädä erakoksi, kasvaa rumasta ankanpoikasesta joutseneksi ja palata ihmisten luokse.

Ahdistuneisuudessani olen aika etevä shoppaaja jopa täällä.
Tiina proudly presents: the worlds cutiest popos!

Väri on ihana, korkoa sopivasti ja mm.. Täydelliset kerrassaan. Piristi päivää. Paikallisesta pikkuputiikista ja hintaa 49.95€.

Tänään saatte kärsiä myös mun _surkeista_ piirtäjän taidoista! *rumpusoolo* Olen suunnitellut cosplayta, oikein helppoa ja nopeaa sellaista. Eräs roolipelihahmoni, Gabriel, on uhrina.

Valkoinen, suurikaula-aukkoinen pitkähihainen t-paita, musta blaser [vai mikä lie suomeksi], revityt mustat farkut, ei kenkiä [puen itse kyllä jotkut popot] ja pata ässä-vyönsolki sekä tuhruiset silmienrajaukset ja pörröiset, mustat hiukset. Plussaa jos joku pullo mukana.

Siksipä tilasin vasemmalla olevan vyönsoljen [10€] cybershopista. Mukaan tarttui fiilispohjalta tuo mielettömän söpö nalle-avaimenperä [5€] ja tämä upea pipa [14€], jonka ostoa mietin jo viime tilausta tehdessäni.

Perjantaina voisin värjätä hiuksia, mustaa tai ruskeaa ja vihreää tulossa. Ellen sitten jänistä tai ole laiska.

Huomenna loppuu liikuntakielto!
Itsesuojeluvaistoni on taas herännyt, painelen kaverille tekemään chili con carnea ja toiselle kaverille synttärikorttia.
Torstaina menen kahvilaan juhlistamaan noita synttäreitä ja aion syödä kokonaisen beibiannoksen jäätelöä! Viikonlopun suunnitelmista en tiedä, Funky Kinkyihin menen vain koska saan kokeilla siellä tutun Nikon D3000:ta. Olenhan kuudesta eteenpäin perjantaista sunnuntaihin yksin kotona, toivottavasti sana ei kiiri ja saan viettää rauhallista viikonloppua.

Now Playing: Aiden - Portrait

baby this is new age, you like my new craze

Miksei Suomessa voi olla ovelta ovelle-kiertämistä pelottavissa naamiaisasuissa? Toki minä kunnioitan kaatuneiden muistoa, mutta silti kihelmöi ajatus trick or treat-kierroksesta tuossa purevassa pakkasessa..

Lauantain kulutin aika karmivassa mestassa, lihanleikkaushuoneessa nimittäin. Tasan viikon roikkunut hirvi paloiteltiin ja pihalta sisälle palatessani olisin varmasti kiljunut, mikäli ääntä olisi lähtenyt. Paikka oli hirveän näköinen: metallinvärisellä pöydällä veritahroja ja tunnistamattomia lihanpalasia, lihamyllystä ja luusahasta roikkuu ties mitä riekaleita, lattialla on luumurskaa, verilätäköitä sekä pieniä paloja lihasten kalvoja ja lihaspusseja. Voin sanoa, että ei kovin nätti näky!
Onneksi en sentään ole veriherkkä ja kestän sisäelimet sun muut helposti. Itse asiassa opin todella paljon lihaksen ja hirven anatomiasta eilen!

Illalla kymmenen aikaan kipaisin taksilla terveyskeskukseen ja pääsin kotiin ennen puolta kahtatoista. Taksilla huristelin takaovelle, koska vanhemmat oli molemmat jo ottaneet ja ovat kovasti nollatoleranssin puolella, kuski soitti Rammsteinia juuri sopivan kovalla [mammalla meinasi palaa hermot, mutta minä unohdin kaiken muun ja keskityin musiikkiin] ja takaisin tullessa soi Uniklubi.
Mitään kamalaa ei ole tapahtunut, vielä minussa henki pihisee :)

Taksilla ajelin kaverille katselemaan Disney-leffoja. Ainakin The Fox and the Hound, The Beauty and the Beast [tosin tämä oli joku fake-versio, ei Disneyä laisinkaan :(] ja Bambi tuli taas vedet silmissä tuijotettua. Odotan innolla, että saan itsellekin ostettua VHS-soittimen, onhan noita videoita tuossa kaksi laatikollista toimettomana.

Kolmen päivän liikuntakielto kumosi nyt suunnitelmani Kitin kanssa virkistysreitille lähdöstä. Ehkä loppuviikosta sitten.

Now Playing: 50 cent feat. Justin Timberlake - Ayo Technology

pikapikapikachuuuuuuuuuuuu~

Hei vaan! Parannuin jo eiliseksi kouluun, mutta illalla lenkillä sain yskän ja aivastuskohtauksia. Nyt on kuitenkin suht hyvä olo [näiden monien eri pillereiden vaikutuksen alaisena] ja masu täynnä pitsaa.

Koulussa menee mainiosti ja muutenkin on kyllä aika muikea fiilis! Todellinen hakuna matata, ei huolen häivääkään.

Huomenna olisi tiedossa edesmenneen opettajan muistokonsertti, jonne olin tänään maalaamassa sateenkaaria [ja sotkemassa paidan, housut ja kengät..]. En välttämättä silti aio ilmaantua paikalle, lauantai is for lag, enkä sitä paitsi tunne yhteyttä siihen opettajaan, vaikka toki hänen muistoaan kunnioitankin.

Latasin Spotifyn pari päivää sitten koneelle ja olen älyttömän tyytyväinen! Edes parit harmilliset mainokset eivät saa minua sanomaan pahaa sanaa siitä. Se on nopea, laaja, ilmainen ja ennen kaikkea laillinen!

No mut, nyt menen jatkamaan tätä tuttavaperheen vierailua ja heidän kanssaan seurustelua, pikaista vaihteeksi. Adios!

was this all a lie?

Vihdoin on sen aika: remonttipostaus! Oon kyllä tässä melkein 40 asteen kuumeessa, joten en hirvittävästi ala tarinoida joka kuvan jälkeen. Heti alkuun varoitan myös kuvien huonosta laadusta, en vain osaa käsitellä tuota pokkaria vielä tai tällä hetkellä. Olen myös erittäin nopeasti paikat sotkevaa tyyppiä, huone ei ole kovin mainiossa kunnossa.
Ps. Olen täysin varma, että kuvat latautuu überhitaasti eikä juuri kukaan jaksa odottaa sitä...

Asuin monta vuotta toisen siskoni kanssa samassa huoneessa ja esikoisen muuttaessa muualle opiskelemaan, meille jäi kaksi huonetta kahdelle tytölle. Pari kuukautta odottelin ja asustelin omassa, remontoimattomassa huoneessani.
Ennen:

Seuraavaksi koko huone tyhjennettiin, seinät paklattiin ja hiottiin. Listojen irroitus vaati isän apua. Lattianrajasta paljastui seinien edelliset värit: likaisen keltainen sekä hailakan vihreä. Keskelle jätettiin "romupöytä", jolle remontin aikana nakeltiin irronneet naulat ja ruuvit, työkalut ja kaikki muu, mikä piti saada pois käsistä.

Koska ikkunanpuitteet sattuivat olemaan kuluneen okranväriset, ja koska halusin ne valkoisiksi, oli syytä hioa puitteet tasaisiksi ja puunvärisiksi. Siskoni Niina oli merkannut huoneen omakseen, tavoitteena oli saada kaiverrus "NIINA" piiloon.













Sitten olikin vuorossa jo maalaus. Prosessista en saanut ottaa enempää kuvia, väreistä ja vaiheista napsin aina silloin tällöin.

























Vuorokauden annoin viimeisten maalikerrosten kuivua ja muutin takaisin sisään. Vielä muutama tavara hakee omaa paikkaansa, mutta lähiviikkoina nekin varmaan vakiintuvat jonnekin.























Viihdyn tuolla mielettömän hyvin, vaikka vanhemmat tai isovanhemmat eivät seinistä juuri nyt pidäkään. Se on koti.

Now Playing: Alesana - The Last Three Letters