tiistaina, marraskuuta 03, 2009

nothing can hurt me

Voi ei, kaamos tekee tuloaan mun mieleen.

Ahdistaa.
Mä en jaksa hymyillä vastaantulijoille, mä en jaksa panostaa kouluun, mä en jaksa jutella kavereille, mä en jaksa kokata perheelle.. Musiikin ja koirien kanssa mä jaksan nyt toimia, muuten ahdistaa ihan liikaa.
Vihaan nyky-yhteiskuntaa. Sen asettamia ulkonäköpaineita. Kyllä mä tiedän olevani normaalipainoinen. On vain ongelma. Olen aina mieltänyt normaalipainoisen lihavaksi tai ainakin tukevaksi. Haluaisin olla laihempi, laihempi, laihempi! Kauniin laiha, tahdon saada jotain, mistä ihmiset voi olla mulle kateellisia, tahdon jotain mistä voin olla ylpeä.
Musta tuntuu etten osaa mitään.
Kun tunnen onnistuneeni, huomaan jonkun rynnivän ohitseni. Olen vain pikkuruinen leivän murunen kuivakaapin pohjalla, kukaan ei huomaa, kukaan ei välitä. "Se on niin pieni että jääköön sinne, en jaksa vaivautua noukkimaan sitä edes roskiin."
Piirrän, soitan, kirjoitan. Epäonnistun. Olen surkea. En vain osaa.
Eniten alkoi puristamaan ulkonäkö. Miksi mulle vain ei ole suotu kauniita kasvoja, kapeaa ruumiinrakennetta, hyvää ihoa, suuria silmiä ja nättejä käsiä? Muita katsoessani tunnen yletöntä alemmuudentunnetta. Olen ruma, lihava, en osaa mitään. Jokaisella on joku, joka on tärkeämpi, jonka pelastaisi mielummin kuin minut. Tahtoisin kadota, hiihtää tunturiin ja jäädä erakoksi, kasvaa rumasta ankanpoikasesta joutseneksi ja palata ihmisten luokse.

Ahdistuneisuudessani olen aika etevä shoppaaja jopa täällä.
Tiina proudly presents: the worlds cutiest popos!

Väri on ihana, korkoa sopivasti ja mm.. Täydelliset kerrassaan. Piristi päivää. Paikallisesta pikkuputiikista ja hintaa 49.95€.

Tänään saatte kärsiä myös mun _surkeista_ piirtäjän taidoista! *rumpusoolo* Olen suunnitellut cosplayta, oikein helppoa ja nopeaa sellaista. Eräs roolipelihahmoni, Gabriel, on uhrina.




Valkoinen, suurikaula-aukkoinen pitkähihainen t-paita, musta blaser [vai mikä lie suomeksi], revityt mustat farkut, ei kenkiä [puen itse kyllä jotkut popot] ja pata ässä-vyönsolki sekä tuhruiset silmienrajaukset ja pörröiset, mustat hiukset. Plussaa jos joku pullo mukana.



Siksipä tilasin vasemmalla olevan vyönsoljen [10€] cybershopista. Mukaan tarttui fiilispohjalta tuo mielettömän söpö nalle-avaimenperä [5€] ja tämä upea pipa [14€], jonka ostoa mietin jo viime tilausta tehdessäni.







Perjantaina voisin värjätä hiuksia, mustaa tai ruskeaa ja vihreää tulossa. Ellen sitten jänistä tai ole laiska.

Huomenna loppuu liikuntakielto!
Itsesuojeluvaistoni on taas herännyt, painelen kaverille tekemään chili con carnea ja toiselle kaverille synttärikorttia.
Torstaina menen kahvilaan juhlistamaan noita synttäreitä ja aion syödä kokonaisen beibiannoksen jäätelöä! Viikonlopun suunnitelmista en tiedä, Funky Kinkyihin menen vain koska saan kokeilla siellä tutun Nikon D3000:ta. Olenhan kuudesta eteenpäin perjantaista sunnuntaihin yksin kotona, toivottavasti sana ei kiiri ja saan viettää rauhallista viikonloppua.



Now Playing: Aiden - Portrait

Ei kommentteja: