maanantaina, lokakuuta 12, 2009

This is for long-forgotten light at the end of the world

"No niin Tiina, nyt kamat ulos täältä! Huomenna maalataan, joten sun elämän täytyy olla pahvilaatikoissa aamuun mennessä."

Maalasin kaikessa rauhassa omassa huoneessani, kun isä pamahti sisään. Hänen kauniista kehotuksestaan aloin pakkailemaan vaatteitani pahvilaatikoihin [super tomato niissä lukee] ja asettelin mangapokkarit levyjen viereen laatikkoon. Niin vähältä näyttää tuo tavaramäärä, kun alan purkamaan laatikoita voi asenne olla hieman eri.
Tuntuu kummalliselta kävellä ympäri taloa ja löytää laatikko sieltä, toinen täältä. Koko mun omaisuus mahtuu 10 super tomato-laatikkoon. Kaikista hirveintä oli kuitenkin lukita rakkaat kitarani vaatehuoneeseen lapintakkini alapuolelle. Joutuvat siellä pimeässä hämähäkkien seassa odottaa viikonloppua tulevaksi. Raukat.

Asun olohuoneessa siihen päivään saakka, että huoneen seinät on maalattu ja ne ovat kuivuneet täysin. Ehkä jo torstaina saan kotiutua. Toivon.

Now Playing: Nightwish - The Islander

Ei kommentteja: