pikapikapikachuuuuuuuuuuuu~

Hei vaan! Parannuin jo eiliseksi kouluun, mutta illalla lenkillä sain yskän ja aivastuskohtauksia. Nyt on kuitenkin suht hyvä olo [näiden monien eri pillereiden vaikutuksen alaisena] ja masu täynnä pitsaa.

Koulussa menee mainiosti ja muutenkin on kyllä aika muikea fiilis! Todellinen hakuna matata, ei huolen häivääkään.

Huomenna olisi tiedossa edesmenneen opettajan muistokonsertti, jonne olin tänään maalaamassa sateenkaaria [ja sotkemassa paidan, housut ja kengät..]. En välttämättä silti aio ilmaantua paikalle, lauantai is for lag, enkä sitä paitsi tunne yhteyttä siihen opettajaan, vaikka toki hänen muistoaan kunnioitankin.

Latasin Spotifyn pari päivää sitten koneelle ja olen älyttömän tyytyväinen! Edes parit harmilliset mainokset eivät saa minua sanomaan pahaa sanaa siitä. Se on nopea, laaja, ilmainen ja ennen kaikkea laillinen!

No mut, nyt menen jatkamaan tätä tuttavaperheen vierailua ja heidän kanssaan seurustelua, pikaista vaihteeksi. Adios!

was this all a lie?

Vihdoin on sen aika: remonttipostaus! Oon kyllä tässä melkein 40 asteen kuumeessa, joten en hirvittävästi ala tarinoida joka kuvan jälkeen. Heti alkuun varoitan myös kuvien huonosta laadusta, en vain osaa käsitellä tuota pokkaria vielä tai tällä hetkellä. Olen myös erittäin nopeasti paikat sotkevaa tyyppiä, huone ei ole kovin mainiossa kunnossa.
Ps. Olen täysin varma, että kuvat latautuu überhitaasti eikä juuri kukaan jaksa odottaa sitä...

Asuin monta vuotta toisen siskoni kanssa samassa huoneessa ja esikoisen muuttaessa muualle opiskelemaan, meille jäi kaksi huonetta kahdelle tytölle. Pari kuukautta odottelin ja asustelin omassa, remontoimattomassa huoneessani.
Ennen:

Seuraavaksi koko huone tyhjennettiin, seinät paklattiin ja hiottiin. Listojen irroitus vaati isän apua. Lattianrajasta paljastui seinien edelliset värit: likaisen keltainen sekä hailakan vihreä. Keskelle jätettiin "romupöytä", jolle remontin aikana nakeltiin irronneet naulat ja ruuvit, työkalut ja kaikki muu, mikä piti saada pois käsistä.

Koska ikkunanpuitteet sattuivat olemaan kuluneen okranväriset, ja koska halusin ne valkoisiksi, oli syytä hioa puitteet tasaisiksi ja puunvärisiksi. Siskoni Niina oli merkannut huoneen omakseen, tavoitteena oli saada kaiverrus "NIINA" piiloon.













Sitten olikin vuorossa jo maalaus. Prosessista en saanut ottaa enempää kuvia, väreistä ja vaiheista napsin aina silloin tällöin.

























Vuorokauden annoin viimeisten maalikerrosten kuivua ja muutin takaisin sisään. Vielä muutama tavara hakee omaa paikkaansa, mutta lähiviikkoina nekin varmaan vakiintuvat jonnekin.























Viihdyn tuolla mielettömän hyvin, vaikka vanhemmat tai isovanhemmat eivät seinistä juuri nyt pidäkään. Se on koti.

Now Playing: Alesana - The Last Three Letters