Torstaina lähdin aamubussilla pikkusiskon kanssa kohti Oulua, tietty matkaan meni nätit kaheksan tuntia. En muista syytä, mutta meillä ei ollut mitään syötävää, eikä aamulla syönyt 10-v siskokaan, joten oltiin äkäisiä vierailijoita kun lopulta päästiin ruokapöytään(syömään aina niin makoisia nuudeleita, hyi). Oli suorastaan shokki astua Oulussa bussista ulos, kun ulkona oli 35 °C varjossa, kotimittari näytti aamulla 13 °C.
Ilta kului mansikoita nuuhkiessa, kuumuudessa kärvistellessä ja henkeviä jutellessa. Bunkattiin koko viikonloppu isän serkun kivassa kämpässä. Vaikka ulkona oli niin paahtava ilma, sisällä pystyi elämään, ainoastaan suihkun lattialämmitys poltti varpaat.
Perjantaina heräilin vähän myöhässä, mutta kaupungille ehdin jopa pyörähtämään. Löysin täydelliset kengät kolmella kympillä ja toiset myös, nyt olen iloinen kun ei tarvii pohtia mitä laitan jalkaan! *w*
Festarialueella istuskelin aitaan nojaten ja kuuntelin Asteen keikkaa, kunnes tapasin seurani Mankelin, jonka kanssa viihdyin tosi mainiosti! Katseltiin Ghost Brigadea hetki, yllätyin kauheesti kuinka hyvää musiikkia sekin oli! Mankku oli tosin ottanu selvää jo aiemmin melkein kaikista esiintyjistä, joten olin siihen verrattuna vähän hukassa ja ummikkona liikenteessä. Vilkaistiin hetki Eläkeläisiä ja Kuunkuiskaajia ja lähdettiin odottelemaan Mokomaa Rantalavalle. Siellä meininki oli hieno, pientä pitinpoikasta järjestyi ja mäkin tykästyin siihen musiikkiin enemmän.
Löydettiin tohinassa muutama muu kamu, joiden kanssa käytiin ulkopuolella kun Mankku kävi hotellillaan kuivautumassa rankkasateen jäljiltä, me muut istuttiin puistossa vaihtamassa kuulumisia. Narikan kanssa oli ongelmia, joten missattiin Meshuggahin näkeminen kokonaan, kuulin kyllä musiikin etäisesti.
Kipiteltiin vauhdilla Päälavalle tsekkaamaan Eppu Normaalia, kuultiin heti odottamamme biisit ja siirryttiin Koomalavalle sisälle The Man-Eating Treen keikalle. Tykkäsin paljon ja varmasti kuuntelen bändiä jatkossa enemmän.
Seuraavaksi söin ihastuttavaa festariruokaa ja mentiin odottelemaan Päälavalle Sonata Arctican tuloa. Keikka oli hieno, paljon äkäisempi bändin osalta kuin Simerockissa, mutta yleisö oli aika laimea. Turpaanikin sain muutaman kerran, toimin tukipylväänä tuntemattomalle lähes kaksmetriselle pojalle ja itkin taas The Last Amazing Graysin aikana. En varmaan ikinä opi kyllästymään Sonatan vanhempaan tuotantoon, upeaa kun ne vieläkin jaksaa soitella myös niitä!
Käytiin tutkimassa vielä Radiopuhelimen(vai Radiopuhelinten?) fiiliksiä, mutta Koomalavalla haisi märkä koira ja tunnelma näytti anniskelualueen puolella kaksin verroin paremmalta, takaisin kämpillä olin kahden aikaan ja nukkumaan pääsin jo kolmelta.
Ghost Brigade
Tuomas Tuominen, The Man-Eating Tree
Tony Kakko, Sonata Arctica
Marko Paasikoski, Sonata Arctica
Lauantaina en kuitenkaan päässyt ylös ennen yhtätoista, kipaisin kaupassa ja puolijuoksin taas alueelle. Kuunneltiin pikkuhetki Samuli Putroa ja jo puoli kahdelta mentiin Rantalavalle. Scandinavian Music Group pisti parastaan ja yllätyksekseni osasin muutaman biisin kokonaisuudessaan ulkoa! Kiitti sisko kun oot kuunnellu sitä niin kauheesti ♥ Kateltiin samalla lavalla aidalta myös krapulainen Klamydia, jonka krapulainen energisyys tarttui krapulaiseen festariväkeen, Raised Fist, jonka lavaesiintyminen ja keikkameininki oli parasta mitä olin koskaan kokenut, saivatpa aikaan crash pitinkin solistin avustuksella (itse olisin mennyt mukaan, mutta aitapaikka on korvaamaton) ja Viikate, joka oli tylsä verrattuna edellisiin.Puoli kymmeneltä Hyrde asteli valeasussa virittämään kitaraansa ja Pexi loikki balettiaskelin mukaan. Jo sound checkin tunnelma enteili tulevasta hurmoksesta ja paine oli kova kun pojat viimein kymmentä vaille hiippailivat takaisin back stagelle. Keikka oli sanoinkuvaamaton. En muista siitä edes paljoa, vain muutamia biisejä ja sen fiiliksen. Mun takana ollut tyttö tökki mua rannekorullaan silmään, joku mies hänen vieressään painoi mun selkää niin kovaa, että killuin välillä ilmassa saamatta otetta maan pinnasta, aita raapi lonkkien ja kylkiluiden päältä ihon verille ja mustelmia on varmasti joka paikassa (en halua tehdä ruumiintarkastusta, koska sen jälkeen tuntisin oloni täysin rampaksi). Kake yritti saada wall of deathia niiden suurten pittien lisäksi, mutta jengi ei kuunnellut hänen sanojaan ollenkaan, joten se jäi haaveeksi. Hyrde ei laulanut Muurin tai Lääkkeen aikana juuri ollenkaan, yleisö hoiti sen osuuden hienosti.
Näimme kumpikin paremmaksi jättää kamera turvaan laukun pohjille, joten Stam1nasta ei tällä kertaa ole yhtään keikkakuvaa.
”Vittu tää on tän kesän paras keikka kirkkaasti!” Ajattelin samaa, ei tuota ihan hevillä voiteta!
Terhi Kokkonen, Scandinavian Music Group
Josse ja Alle, Raised Fist
Severi, Klamydia
After the rain
Teksti kirjoitettu sunnuntaina junassa, enkä vieläkään jaksa lukea sitä uusiksi, joten virheitä saattaa olla, toivottavasti en oo kauheesti jumittanu samaa asiaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti