Oon elänyt nyt tämän aamun omaa lauantaiunelmaani!
Eilen iltasella kun lopulta pääsin sängynpohjalle, olin mielettömän äkäinen ja teki mieli työntää pää lumihankeen rauhoittuakseni. Pari tuntia pyöriskelin ja mietin kaikenlaista pahaa, mitä maa päällään kantaa. Varmistuin koko ajan enemmän siitä, että olen täällä vain hetken ja ettei kukaan huomaa jos katoan. Nukahdin levottomiin painajaisiin.
Isä tuli ennen kahdeksaa varovasti mun huoneeseen ja kuiskaten kysyi vieläkö nukun. Pöydälle se jätti lapun, johon oli kirjattu joitain tehtäviä töitä ja mm. koirien ateriat joka illalle. Simahdin taas, tällä kertaa uni oli kevyttä ja seesteistä.
Hitaasti aloin availla silmiäni aurinkoiseen aamuun, todellakin, aurinko paistoi mun kasvoille ja hymyilin ennen kuin tajusin edes heränneeni. Napsautin stereot päälle ja avasin verhot. Lähes tunnin istuskelin ja katselin koiran peuhaamista kimaltavalla hangella.
Nyt oon siivoillut, kuunnellut hirmu paljon hirmu hyvää musiikkia ja tehnyt ruokaa, käväissyt lenkillä ja leikkinyt koiran kanssa. Tuntuu kuin tää aamupäivä kestäisi koko loppuelämän!
Upeaakin upeampi aloitus hiihtolomalle sanon mä!
Tästä kohta alan valmistautua lyhytkestoiseen leffailtaan kaverin kanssa, lähinnä syömään kai sinne menen :D
NP: Negative - End of the Line
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti