maanantaina, syyskuuta 14, 2009

please let me know, everything's alright

Voi ei, on puoliyö enkä ole aloittanutkaan läksyjä ja huomenna on maanantaikin! Saksan sanakokeella aloitetaan, ei hyvä.
En osaa mm. sanoja:




  • statt/finden das Treffen


  • wieder


  • manchmal


  • von den beiben


  • ständig


  • kriegen


  • wirklich


  • nett


jotka siis on:





  • pitää tilaisuus, olla tilaisuus, tapaaminen


  • taas, jälleen


  • joskus, toisinaan


  • molemmilta


  • jatkuvasti, yhtenään


  • saada (puhekielinen)


  • todella


  • mukava, kiva


En tykkää opiskella saksaa kun sitä on maanantai- ja torstaiaamuisin, jolloin olen erityisen aamukoomassa (maanantaina koska on maanantai, torstaina koska on rankka keskiviikko takana ja perjantaita varten lataudun), ja lisäksi en tykkää opettajasta tippaakaan. Onneksi kolmoskurssille vaihtuu ruotsin opettaja, jonka opetustyylistä pidän hirmu paljon.



Äidinkielen romaani ei ole edistynyt sivullakaan, keskiviikkona pitäisi palauttaa lukupäiväkirja ja pitää joku esitelmä siitä... Takana on siis viisikymmentäkahdeksan sivua Hanna-Marjut Marttilan teosta Kertoi tulleensa petetyksi. Kirja kertoo kahdesta angstisesta naapuruksesta, jotka yrittävät lähes päivittäin itsemurhaa. Toinen päähenkilöistä, Tipii, on iloinen ja optimistinen naikkonen, joka rakastaa kotiaan ja erityisesti kylpyhuonettaan, syö usein kaurapuuroa ja istuu mielellään kylvyssä. Ilari taas on erityisen masentunut mies, joka kiillottaa ja puunaa käsiasettaan aina kun siihen on tilaisuus. Ilarin ex-vaimo, Roseanna, saapuu myös kuvioihin jossain vaiheessa, en tiedä vielä missä, mutta takakansi spoilasi minua aika rankasti.
Kaikista hassuinta kirjassa on se, että Tipii tuo mieleen oman itseni, Ilari on kuin ilmetty paras ystäväni ja Roseanna on eräs poika lukiosta.



Hmm, värjäsin hiuksenikin tuossa lauantaina. Nukahdin kampaajalle kriittiseksi 45 minuutiksi, siksi lopputulos on tämä:


..eikä se ole yhtään sitä mitä pitäisi. Otsiksesta löytyy siis ainakin valkoista, pinkkiä/vaaleanpunaista, violettia ja ruskeaa takaa. Toivoin pitkää otsista, jonka olisin myöhemmin saksinut revityksi ja suoraksi, mutta silmät sulkeutuivat juuri kun neljä senttiä valkeaa tipahti lattialle! Noh, kyllähän nämä tästä pian kasvaa, vaikka harmittaakin paljon.

Alan laiskistua koko ajan, en jaksa enää liittää now playing-lyriikoita joka postaukseen, nytkin laitan pelkän linkin Youtubeen. Niih.

Sanokaa hiljaiset lukijat jos teillä kiinnostaa jokin tietty aihe, mistä kirjoittaisi ;3


Now Playing: Sonata Arctica - Flag in the Ground


Loppuhuipennukseen perjantai-illan kuva, ennen lähtöä kamuille:


Ei kommentteja: