Huomenna.
Luulin olevani todella heikoilla, kun vanhin koiramme Nata lopetetaan. Olen itkenyt jo muutaman illan etukäteen sitä tuskaa, joka tulee osumaan sydämeeni ensi viikolla. En ole tajunnut ajatella pikkusiskoani, joka on koko pienen ikänsä kasvanut tämän koirulin rinnalla ja pystynyt aina luottamaan sen hellään katseeseen ja lohduttavaan kielen lipaisuun. Löysin koneeltani tytön kirjoittaman tekstin:
'Nata, olet aiva ihana! Mutta sinut pitää lopettaa.
Se on hirveää mutta olen iolinen siitä, pääset tuskistasi. Se, on ihanaa! Enkä unohda sinua koskaan! Sinä olet erityinen, pärjäsit hienosti koko elämäsi. En ikinä unohda sinun ihanan ruskeaa turkkia, enkä sinun lempeää katsetta millä katsoit minua. Enkä ikinä sinun ihania silmiäsi!
Me näämme vielä, siihen menee vain ehkä jtn 80 vuotta...... Näämme kuitenkin. Olet aina ja ikuisesti sydämmessäni!
Et ollut vain koira minulle, olit Paljon ihanempi ja erityisempi. Kukaan ei voi ymmärtää
minun rakkauttani sinuun, Nata! En edes minä, se on niin valtava. Olet sydämmeni keskellä
koko prheesi kanssa. Olet perhettämme, minä yritin suojella sinua. Ja Retullakin tulee niin
hirveä ikävä että ulvoo sinulle taivaaseen.
En ikinä löydä sinun kaltaistasi koiraa ikinä! En IKINÄ!Se on vain totuus, minä tiedän että haluat takasin Retunluo. Mutta et vain pääse. mä itken ihan varmasti kaks ekaa päivää, koska sä et oikeesti ollu mulle pelkkä lemmikki. Vaan paljon muuta. Jos multa kysyttäis kolme toivetta mitä mä haluisin nii mä haluaisin: Että kaikilla koirilla ois ikuinen elämä eikä ne ikinä tuntis tuskaa.
Sitte mä haluasin että ihmiset ei tapa susia. Ja että kaikki ei vaan ois sillee
koko ajan töissä!
Mä, en vaan voi olla ajattelematta Nataa....
Nata on ihana, montakohan kertaa mä tonki oon sanonu. Mä en voi mennä Natan haudalle ja haudata sitä...-.-
Mä alkasin kuitenki heti ikteen ja mä haluun mennä tivoliin, mä en nhaluu ajatella Nataa koska mä itkisin. Sit ku pääsen kotia sieltä tivolista nii sit. Jos pydtysin niil laulaisin
tätä Natalle: Anna pois, itkuista puolet hetkeks vielä tänne jää! Menköön pois, murheet ja huolet, ahdas lieka helti jää!'
Pikkuinen on sisältä kai aivan murtunut tietäessään pitkäaikaisen ystävänsä kuolevan pian. Onneksi he tosiaan lähtevät tivoliin piristymään ja viemään ajatukset muualle. Harmi vain, minulla alkaa koiranhoitokeikka juuri sinä viikonloppuna, niin en itse pääse mukaan.
Toivottavasti sisko nousee taas, onhan meillä takapihalla vielä kaksi ihan itse kokonaan koulutettuja ja kasvatettuja, joskin rasavillejä, koiraeläimiä. I'm gonna miss my old friend, mutta parempi on päästää muualle lepäämään ilman kipuja kuin pitää täällä kipulääkkeiden kanssa. Luulisin.
And I'm tired of being all alone
and this solitary moment makes me want to come back home
Secondhand Serenade - Your Call
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti