maanantaina, maaliskuuta 15, 2010

northern lights make me smile

Vuosi sitten mökiltä.

Kävin tänään ystäväni kanssa tsekkailemassa sen Guy Ritchien ohjaaman kuuluisan leffan, Sherlock Holmesin jopa paikallisessa elokuvateatterissa. Elokuva oli ihan jees, tähditän sen joskus myöhemmin tulevassa postauksessa. Tärkeämpänä pidän sitä, mitä tapahtui leffan jälkeen.
Astuin teatterista ulos, huomasin pakkasen kiristyneen ja kirkkaiden tähtien kivunneen taivaan mustan samettiselle pinnalle. Hyräilin itsekseni, mieleni koheni ja puolijuoksin kotiin päin. Ylittäessäni luistinrataa, horjahdin liukkaalla jäällä ja jähmetyin tuijottamaan niitä. Kirkkaanvihreät, käärmeen lailla kiemurtelevat ja koko ajan muotoaan muuttavat revontulet. Kauneimmat mitä olen koskaan nähnyt! En olisi koskaan uskaltanut edes toivoa näkeväni pikkuruisen kylän yllä niin komeita revontulia..

En ehtinyt edes kotiin asti niiden hälvettyä, harmittaa kun olisi siskon kamerakin ollut kotona. Jatkoin hyräilyä ja hymyilyä aina kotiovelle saakka ja varmaan tästä uneen.

maanantaina, maaliskuuta 08, 2010

Dugong, dugong, it's the cow of the sea.

Kerran näin unta, että ystäväni Feaila oli hurjapäinen ratrider. Hän eli sängyllään juustossa ja viiletti hirmuista vauhtia lahtaamaan hammaskeijuja, hänen ystävänsä frozenbug asui Feailan sängyn alla Polar-juustossa oman Emmentalini naapurissa. Osittain pelkäsimme Feailan ja hänen rottansa Pinballin hyökkäysvoimaa ja piilouduimme juustoihimme aina heidän lähtiessään taistelemaan hammaskeijuja vastaan.
Kuten alusta voi huomata, uni oli erityisen hämärä ja skitso, voisi luulla mun syöneen kolme ananasta ennen nukkumaan menoa!

Feaila oli viime yön meillä, eikä porukatkaan olleet kotona. Mitä muuta voi olettaa kuin tanssimattoa, Robot Unicorn Attackia ja Sweeney Toddia? Salmiakkia katosi, Coca-cola-pullot tyhjenivät ja sixpackit kasvoivat nauraessa. En ole kuukausiin nauranut niin!

Miten uni ja viime yö liittyvät toisiinsa? Varja proudly presents:
Pinball the Bogey Banisher !

Oikeasti en ees osaa virkata, tää on mun oma style solmia lankaa muotoon, tai mistäs mä tiedän vaikka virkkaisin oikein.. Itseoppinut virkkaaja olen ma.

Nyt on aika väsynyt olo kun puoli kuudelta aamulla pääsin nukkumaan, yhdeltätoista jouduin taas ylös. But it was worth it! ♥

NP: Dugong

lauantaina, maaliskuuta 06, 2010

aurinko kutitti mieleni hereille

Oon elänyt nyt tämän aamun omaa lauantaiunelmaani!

Eilen iltasella kun lopulta pääsin sängynpohjalle, olin mielettömän äkäinen ja teki mieli työntää pää lumihankeen rauhoittuakseni. Pari tuntia pyöriskelin ja mietin kaikenlaista pahaa, mitä maa päällään kantaa. Varmistuin koko ajan enemmän siitä, että olen täällä vain hetken ja ettei kukaan huomaa jos katoan. Nukahdin levottomiin painajaisiin.
Isä tuli ennen kahdeksaa varovasti mun huoneeseen ja kuiskaten kysyi vieläkö nukun. Pöydälle se jätti lapun, johon oli kirjattu joitain tehtäviä töitä ja mm. koirien ateriat joka illalle. Simahdin taas, tällä kertaa uni oli kevyttä ja seesteistä.
Hitaasti aloin availla silmiäni aurinkoiseen aamuun, todellakin, aurinko paistoi mun kasvoille ja hymyilin ennen kuin tajusin edes heränneeni. Napsautin stereot päälle ja avasin verhot. Lähes tunnin istuskelin ja katselin koiran peuhaamista kimaltavalla hangella.
Nyt oon siivoillut, kuunnellut hirmu paljon hirmu hyvää musiikkia ja tehnyt ruokaa, käväissyt lenkillä ja leikkinyt koiran kanssa. Tuntuu kuin tää aamupäivä kestäisi koko loppuelämän!

Upeaakin upeampi aloitus hiihtolomalle sanon mä!

Tästä kohta alan valmistautua lyhytkestoiseen leffailtaan kaverin kanssa, lähinnä syömään kai sinne menen :D

NP: Negative - End of the Line

torstaina, maaliskuuta 04, 2010

Well, hello there, you're the local superhero?

Jostain syystä oon kartellut tän postauksen tekemistä, tälläkin hetkellä kirjotan tätä jotta välttyisin farkkujen tuunaukselta :D

Lauantaiaamuna kuitenkin lähdön piti tapahtua kello 10:20, mutta allekirjoittanut kusi aamurutiininsa niin, että auto kaarsi pihasta vasta yhdentoista aikaan. Sää oli kuulemma aivan kamala [mikäs minä olisin arvioimaan ajokeliä, mähän vaan nuokuin pelkääjän paikalla puoliunessa!], lunta pöllysi sekä taivaalta että niiden harvojen vastaantulevien autojen perästä. Pokantiellä miltei iskeydyttiin hirven kylkeen, niitä oli kolme yhtä aikaa liikkeellä! Pikkuruinen hirviperhe: isähirvi, äitihirvi ja minimaalinen lapsihirvi!
Lauantai kului huomaamatta kokonaisuudessaan syödessä ja jutellessa tuttavaperheelle. Illalla hilpaistiin kaverin kanssa lyhyelle kävelylenkille Levin huimille kaduille. Mä myönnän, se on ihan nätti paikka vaikka aikamoinen turistirysä siitä onkin kehkeytynyt.

Sunnuntaiksi jokainen oli unelmoinut pitkistä aamu-unista, mutta kuinkas kävikään: ennen kymmentä heräsin  hurraa-huutoihin ja tuuletuksiin. Siellä perheen äidit tillittivät TV:stä jääkiekon mitä lie uusintaa vai koostetta. Siitä sekin lagi-päivä starttas, päivällä kierrettiin Levitorin kaupat läpi ja mukaan nappasin ainoastaan übersöpön vaaleanpuna-valkoisen pipottimen. Iltasella keikan lähestyessä soiteltiin jo taksia Hullu Poro Areenalle, mikäs siinä, Levin taksin oon kuullut olevan aika scheissea, mutta me odotettiin yli puoli tuntia yhtä tilataksia!
Keikka oli kyllä ihan mainio, bändin jäsenistä huomasi heti pienen koomaisuuden, olihan lauantai-iltana ollut täysikäisille keikka ja basisti näytti muutenkin hieman huonohappiselta [I'd say it was a terrible hangover]. Lavashow oli hirmu pieni, tietysti siinä pikkulavalla. Valot oli yhtä häiritsevän huonot kuin pari vuotta sitten Sturm und Drangin keikalla samassa paikassa, kuvaus oli tehty melkein mahdottomaksi. Käytössä oli kaverin Canon Ixus 75 jos oikein muistelen.
Onneksi pojat soitteli niin uusia kuin vanhojakin - mä en ole tuon The Days of Graysin ystävä samalla tavalla kuin vanhempien julkaisujen. Kuitenkin opin tykkäämään joistain biiseistä siltäkin levyltä (:
En menis sanomaan, että keikka oli parempi kuin Sime -08:n, mutta kivaa oli mulla ainakin!











Mamma betalade mulle vielä t-paidan Hullu Poro Areenalta, pikkusiskolle samanlainen.
Pipo siis 36.65€ ja paita 25€ (:

Kaikin puolin oli kiva ja ennen kaikkea kannattava reissu!

NP: Sonata Arctica - Zeroes

torstaina, helmikuuta 25, 2010

Answer me it's all that I'm asking

Huoneen siivous on tosi helppo juttu, kun sen lopulta aloittaa. Vielä ikkunan pesu ja vaatekaapin raivaus niin on tosi siistiä. Elämä näyttää kieltämättä paljon valoisammalta siistissä huoneessa ja koulukin tuntuu paljon kevyemmältä. Eilen jaksoin lukea saksan verbikokeeseen [come on, kymmenen verbiä kerralla ja jokaisesta kolme taivutusmuotoa, perus-, preesens- ja perfektimuoto, ei pitäis olla vaikeaa], ruotsin teemasanoja luonnosta ja metsäneläimistä sanakokeeseen sekä yrittää ratkoa kemian ongelmia. Sain myös vihdoin viimeisen kuviksen työn, 'Mietiskelypaikan', valmiiksi. Sinänsä oon ihan tyytyväinen siihen, häiritsee vain kukan varsi ja muurin huono sulautuminen heinänkorsiin ja viljasaroihin.
Tehtävänä oli luonnostella lyijykynällä jokin rakennus tai osa siitä, jokin paikka jossa viihtyy ja jossa pystyy keskittyä ja mietiskellä. Lopullinen versio kokoa A3, tekniikkana peite- tai vesivärit. Tarkoituksenani oli tekaista linna kaukana horisontissa, kuvakulma jostain puun oksien keskeltä ja varovasti alas kurkistava tunnelma. Noh, huomasin maalaillessani vihaavani linnojen maalausta ja jätin sen mestariteoksen odottamaan seuraavia tulia takassa, aloitin uuden. Siinähän se, harmaa kivimuuri, tulitulppaani ja hopeasinisiipi kera vehnäsarojen ja heinien.
korsien keskeltä lasken pilviä
selkäni nojaan kylmään kiveen
ainoaan kestävään,
muuri välillä ihmisen pelon ja turvan
taivaan sini tuo toivon mieleen,
ehkä minullekin on paikka maailmassa,
ehkä en olekaan yksin ja unohdettu

kevyt kuin väräjävä perhosen lento
laskeutuu varoen terälehdelle
en tohdi edes hengittää
hopeasinisiipi kuiskasi minulle huomisesta:
on kaunis päivä
vihdoin olen onnellinen
Se ei ole paras työni kurssilla Ympäristö, paikka ja tila, mutta taitaa se ihan kakkoseksi tulla kun onnistuin failaamaan kaikki edelliset työt.

Koulusta jatkaen, sain aikoinaan esseestäni "Lappi - oma maailmansa" arvosanaksi 9½ vaikka essee oli tehty palautuspäivää edeltäneenä yönä ja täysin vitsillä. Esseekokeen "Eläinkuvista on liian moneksi" tein samalla tyylillä - siitäkin 9½. Harmi että lintsailin tunneilta liikaa, se laski arvosanan kahdeksikkoon. Silti olen hirmu tyytyväinen, pikkuisilla kirjoituslahjoilla [tai opettajan mieltymyksiä seuraavilla teksteillä] sai noin helposti hyvän numeron, palauttelinhan kaikki työt myöhässä ja pikaisesti tehtyinä.

Ruotsista rapsahti 7, englannista taas vain 8, matikasta 5, kokeesta olin suoriutunut läpi ihmeen kaupalla, uusintaan menee, musiikista 9, uskonnosta K ja kuviksesta K. Saamen kakkoskurssistakin sain vihdoin numeron, kävin kurssin kakkosjaksossa ja nyt mennään jo neljättä... 6 kuitenkin tuli ja oon ylettömän tyytyväinen, vaikkei vanhemmat olekaan ^ww^

Tänään sain hyppysiini sen, mistä olen haaveillut intensiivisesti nyt viikon: Dead By April!
Levy on parhaista parhainta ja välillä havahdun miettimästä, onko tämä ruotsalainen bändi nyt kiitänyt jopa kestosuosikki Escape the Faten ohitse. Harmittaa kun kiinnostuin näiden musiikista vasta äskettäin, joulukuussa viimeksi näkyi tätä orkesteria Suomen puolella. Ainahan on toivoa törmätä kesän festareilla, mutta oma keikka on aina oma keikka.
Ja koska tajusin eilen, miksi rakastan Escape the Fatea niin suunnattomasti, tajusin myös miksi epäröin nostaa DBA sen yläpuolelle: vahvat ja virtuoosiset kitarariffit. Dead By Aprilin tuotannossa ei juurikaan kieliä vingutella, se keskittyy lähinnä kauniisiin pianopimputuksiin, kun taas ETF iskee raskaat kitarat joka väliin, tarttuvaa ja kaunista.

Tiistaina käytin vihdoinkin myös uutta rusettiani, tosin taisin sen jo joululomalla saada valmiiksi. Laitoin sen mustan kuminauhapannan seuraksi, ja vain koska muuten asuni oli tylsääkin tylsempi.
Innostuin etsiskelemään seuraavaan rusettiin kankaita, mutta ei taida löytyä mistään kivan värisiä. Kangaskauppaan matka käy heti kun aikaa liikenee tarpeeksi. Teen kyllä tuota suuremman seuraavasta, tuo on jotain pienen ja keskikoon väliltä.

Huomenna taidan lahnailla kotona tylsänä, lauantaina kohti Leviä ja Sonata Arcticaa, maanantai vapaaksi ja illalla takaisin kotiin. Tykkään Hullu Poro Areenan tiloista hirmuisesti, se lavakin on niin kotoisa hirsikyhäelmä :--D Mielenkiinnolla odottelen millaisen lavashown pojat vetää niin pienessä tilassa!
Oonhan tuon orkesterin jo kertaalleen SimeRockissa 2008 nähnyt, mutta uusi levy tuo uudet kujeet ja sitä rataa.
Lienee aika hipsiä nukkumaan, ehdin juoda jo kolmannen kupillisen teetä ja alkaa uni painaa silmää. Nyt siis analyyttisen geometrian ja liuosten konsentraation pariin!

Ps. Sain jo pari viikkoa sitten kivan parin Wanhojen Tansseihin ens vuodeksi! Kauheaa ajatella että ensi vuonna tähän aikaan todellakin olen yksi lukion vanhimmista oppilaista... Tanssit on ohi ja saa taas mursuilla minkä ehtii. En malta odottaa!

NP: Dead by April - Stronger