I'd live and I'd die for you, I'd steal the sun from the sky for you

Kun mä viimein palauduin Suomen maankamaralle, vietin muutaman viattoman päivän serkuilla Keravalla ja isosisko saapui sinne ajallaan myös. Perjantaina me pakattiin taas kamat ja hypättiin Z-junaan, jolla huristeltiin Helsinkiin. Löydettiin Sini ja kohta me jo kipiteltiin kohti Olympiastadionia!
Paikkana siis golden circle (kenttä oli jaettu kolmeen osaan: diamond circle lavassa kiinni, sen takana golden circle ja sit kenttä) ja aita oli ihan nokan alla. Ei toki oltu gc:n ekassa rivissä, vasta toisessa.

Itkin keikan aikana vaan kerran. Itku alkoi, kun tuli settilistan kolmas kappale ja loppui Living On A Prayerin alkuun... Nyt alan helposti itkee ku kattelen juupituupista noita keikkavideoita. Tahtoo takasin!

Video ei oo mun ottama, eikä oikeastaan mun löytämäkään :D Sisko kirjoitti keikasta muutenki kaiken oleellisen omaan blogiinsa keikkapostaukseen ja sen lisäksi 30 päivän haasteen Se hetki-postaukseen.

• Raise Your Hands
• You Give Love A Bad Name
• Born To Be My Baby
• We Weren't Born To Follow
• In These Arms
• Lost Highway
• It's My Life
• Runaway
• We Got It Going On
• Captain Crash & The Beauty Queen From Mars 
• Bad Medicine w/ Roadhouse Blue (The Doors Cover)
• Love's The Only Rule
• When We Were Beautiful
• Bed Of Roses
• I'll Be There For You
• Who Says You Can't Go Home
• Sleep When I'm Dead
• No Apologies
• Have A Nice Day
• Keep The Faith
• Thorn In My Side
• Wanted Dead Or Alive
• Wild Is The Wind
•  Living On A Prayer

Vaaleanpunaiset encore!

Voisin tiivistää omat fiilikseni seuraaviin kuviin (jotka on otettu siskon miehen kameraatilla, joko Sinin, siskon tai ehkä jopa mun toimesta) ja yhteen virkkeeseen: se tunne, kun laulat lämpimässä kaatosateessa 44 000 lähimmän ystäväsi kanssa "WOOAH WE'RE HALF WAY THERE, WOOAH LIVING ON A PRAYER, TAKE MY HAND AND WE'LL MAKE IT - I SWEAR, WOOAH LIVING ON A PRAYER".

Voiko enää olla parempaa?