Paikkana siis golden circle (kenttä oli jaettu kolmeen osaan: diamond circle lavassa kiinni, sen takana golden circle ja sit kenttä) ja aita oli ihan nokan alla. Ei toki oltu gc:n ekassa rivissä, vasta toisessa.
Itkin keikan aikana vaan kerran. Itku alkoi, kun tuli settilistan kolmas kappale ja loppui Living On A Prayerin alkuun... Nyt alan helposti itkee ku kattelen juupituupista noita keikkavideoita. Tahtoo takasin!
Video ei oo mun ottama, eikä oikeastaan mun löytämäkään :D Sisko kirjoitti keikasta muutenki kaiken oleellisen omaan blogiinsa keikkapostaukseen ja sen lisäksi 30 päivän haasteen Se hetki-postaukseen.
- Raise Your Hands
- You Give Love A Bad Name
- Born To Be My Baby
- We Weren't Born To Follow
- In These Arms
- Lost Highway
- It's My Life
- Runaway
- We Got It Going On
- Captain Crash & The Beauty Queen From Mars
- Bad Medicine w/ Roadhouse Blue (The Doors Cover)
- Love's The Only Rule
- When We Were Beautiful
- Bed Of Roses
- I'll Be There For You
- Who Says You Can't Go Home
- Sleep When I'm Dead
- No Apologies
- Have A Nice Day
- Keep The Faith
- Thorn In My Side
- Wanted Dead Or Alive
- Wild Is The Wind
- Living On A Prayer
Voisin tiivistää omat fiilikseni seuraaviin kuviin (jotka on otettu siskon miehen kameraatilla, joko Sinin, siskon tai ehkä jopa mun toimesta) ja yhteen virkkeeseen: se tunne, kun laulat lämpimässä kaatosateessa 44 000 lähimmän ystäväsi kanssa "WOOAH WE'RE HALF WAY THERE, WOOAH LIVING ON A PRAYER, TAKE MY HAND AND WE'LL MAKE IT - I SWEAR, WOOAH LIVING ON A PRAYER".
Voiko enää olla parempaa?