En muista koska olen viimeksi ollut näin raivoissani. Tahtomattani tärisen huoneeni nurkassa ja kuumat kyyneleet yrittävät laannuttaa vihaani epäonnistuen. Ne noruvat poskilla, putoavat pitkän matkan lattialle, näppäimistölle tai huiviin, josta ne kimpoavat tuhansina pieninä pisaroina eri suuntiin. Meikkini ovat kauan sitten antaneet minulle panda-naamion, josta tuskin illalla pääsen helposti eroon ennen petiin menoa. Tahtoisin nyt vain nukkua, mutta vihani ei antaisi minulle unta.
Ajatukseni eivät pyöri yhden ihmisen tai asian ympärillä, olen vihainen kokeille, päiville, öille, maailmalle. Kaikki voisi kadota elämästäni kuin kani hattuun, eikä koskaan palata. Heitin kirjani lattialle, puhelimeni sängyn kautta seinään ja tönäisin soittimen voimalla soimaan. Mahani kurnii, mutta kaapit ovat tyhjät. Olen vihainen äidille, kun hän ei ole käynyt kaupassa.
Tiskipöydän Mount Everest odottaa valloittajaa, joka en aio olla itse. Rikon vähintään kolme lasia ja pari lautasta sen lisäksi, että jo pudotin kaksi kallista kristallista viinilasia lattialle. Siskoni laiskuus estää häntä tekemästä mitään muuta kuin istumaan koneen ääressä ja nauramaan minun vihalleni. Hänhän se tässä itse piru on, kaiken alku ja juuri, en minä, en minä. En minä tällä kertaa.
Jos voisin, hautautuisin lämpimän peiton alle kaakaokupin, One Piecen ja soittimen kanssa. En kuitenkaan voi, sillä siskon yo-juhliin on enää puolitoista viikkoa ja täytyyhän talokin siivota - miksi sisko joutuisi nostamaan eväänsä niiden eteen?
Olen fyysisesti poikki ja henkisesti loppusuoralla. Milloin alkaa kesäloma, jotta pääsen kuukaudeksi 12 tunnin töihin, milloin alkaa heinäkuu, jotta minun tarvitsee vain hoitaa pikkusiskoa ja taloutta 24/7? Milloin alkaa taas koulu että pääsen painamaan lukion ekalla? Ei tästä tule mitään, en ole kahteen viikkoon nukkunut yli kuuden tunnin yöunia ja vain yhdet kahden tunnin päiväunet. Se saa minut jo muutenkin ärtyisäksi, joten entä tämä sitten.
Ei enää montaa tuntia, kun isä palaa kotiin ja alkaa käskyttää minua. En voi muuta kuin totella vaikka kuinka väsyttäisi, sillä sen miehen koko ja äänen volyymitaso saa minut hetkessä polvilleni. Tänään luulen kyllä hajoavani palasiin ennen yhteenottoa, äidin kanssa riitelemme varmasti koko illan.
My so called friends left me today. Totaalisesti olen taas yksin nyt, kun heitä tarvitsisin. Vihaan heitä. Kun yhdellä meistä ei mene hyvin/väsyttää/vihastuttaa, on tavallisesti porukka kokoontunut piristäen alamaailmassa elävää. Minun vuorollani tietysti unohdetaan moiset traditiot. Mihin tarvitsee ystäviä?
Vian täytyy olla ulkonäössäni, jota minulla ei ole norsunperän vertaa.
Hold it together
Birds of a feather
Nothing but lies and crooked wings
I have the answer
Spreading the cancer
You are the faith inside me
No
Don't
Leave me to die here
Help me survive here
Alone
I don't remember
Remember
Put me to sleep evil angel
Open your wings evil angel
I'm a believer
Nothing could be worse
All these imaginary friends
Hiding betrayal
Driving the nail
Hoping to find a savior
No
Don't
Leave me to die here
Help me survive here
Alone
Don't surrender
Surrender
Put me to sleep evil angel
Open your wings evil angel
Fly over me evil angel
Why can't I breath?
Evil angel
Put me to sleep evil angel
Open your wings evil angel
Fly over me evil angel
Why can't I breath?
Evil angel
Breaking Benjamin - Evil Angel
Mutta kyllä minä tästä nousen kuten aina ennenkin. Huomenna voin jo paremmin, hymyilen ja olen iloinen, en jaksa enää tällaisia päiviä. Mökillä pidän hauskaa entisten aikojen kunniaksi ja unohdan tämän raivon, joka saa minut pian suunniltani. Suru koirani takiakaan ei ole vielä tarpeeksi suuri vuodattaakseni kyyneleitä, ei siis syytä itkeä.
Kaakao valmis,
peitto löydetty,
One Piece kädessä,
soitin jo peiton alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti